Uskon iloon (kirja-arvio)

Uskon iloon on pastori Kari Kuulan esitys kristinuskosta.
Uskon iloon on pastori Kari Kuulan esitys kristinuskosta.

Teos Uskon iloon: kristinusko alusta loppuun (2021) on pastori Kari Kuulan käsialaa. Kuula on tietokirjailija, Kauniaisten seurakunnan pappi sekä teologian tohtori ja Helsingin yliopiston dosentti.

Hänen uusimpaan kirjaansa on helppo tarttua, mutta lukiessa tulee todenneeksi useammankin kerran, että kevyeltä vaikuttava nimi Uskon iloon onkin vain hämäystä. Tietysti hyvällä tavalla. Teologista sisältöä on riittävästi sekä maallikolle että teologille.

Kirjan teemoja ovat muun muassa sydämen usko, pyhyys ja jumalausko sekä uskonasiat. Kaiken taustalla on ajatus siitä, että uskonto on iloinen asia. Kristinusko on ristinuskoa, uskon iloa. Mutkia ei vedetä suoriksi, vaan asioita pohditaan syvällisesti ja joissakin kohdissa todetaan, ettei kaikkia vastauksia ole olemassa, ei papilla, eikä teologilla, eikä kristityllä.

Itse olen seurannut viime vuodet Sureville-sivuston somealustoja. Tarina taustalla on koskettava. Luin siitä ensimmäistä kertaa aikakauslehdestä. Poika oli kuollut jääkiekkomaalin alle. Ajattelin, että miten sellaisen asian kanssa voi elää. Helpompaa olisi kuolla. Mutta aina on olemassa jälleennäkemisen toivo. Ihmisessä ovat tarvittaessa ihmeelliset voimavarat.

Kuula väläyttelee teoksensa alussa, että kristinusko ei ehkä olekaan sitä, mitä ihminen siitä luulee. Hänkin on ollut solmussa uskonasioiden kanssa. Eivät ne ole kenellekään päivänselviä. Kristitty voi kuitenkin hyväksyä nykytietämyksen luonnosta, historiasta ja ihmisestä, sekä uskoa. Jumalan todellisuuden aavistaminen tai tajuaminen on itsessään uskoa. Ihmisellä on Kuulan mielestä "uskonaisti".

Jumalan läsnäolo läpäisee kaiken todellisuuden. Kristus ei ole vain siellä, minne on jo ehditty viedä evankeliumia. Hän on läsnä kaikkialla luomakunnassa. Armo ja totuus ympäröivät ihmistä jo nyt. Niihin on vain suostuttava, jos haluaa tulla määritellyksi kristityksi. Paavali arvioi suopeasti, että ateenalaiset palvoivat tietämättään sitä tuntematonta Jumalaa, jota hän julisti. Areiopagilta alkoi sellainen julistus pakanakansoille.

Jumalaoletus kosmoksen alulle napsauttaa palikat kohdalleen, Kuula toteaa teoksessaan varman oloisesti. Eli ei hätää, jos palikat ovat olleet hukassa. Jumala laittoi kaiken alulle ja hienosääti luonnonvakiot niin, että se mahdollisti elämän synnyn. Hän on persoona, ja oli aika, jolloin oli vain Jumala. Jokainen voi uskoa tai olla uskomatta. Mutta uskon iloon on aina mahdollisuus.

Kuulan mukaan ihmisessä oleva oikean (teon) velvoittavuus ei selity tyhjentävästi kasvatuksella, evoluutiolla tai ihmisten välisillä sopimuksilla. Niistä on helppo luistaa, mutta moni ei luista oikeasti tärkeissä paikoissa. Eettisyyden velvoittava ote on ihmisen sisimmässä: omassatunnossa. Se on Kuulan mukaan Jumalan sormenjälki. On vain sisäinen "pakko" tehdä oikein.

Ihminen tiedostaa itseään suuremman tuonpuoleisen todellisuuden. Tämä taju on synnyttänyt monet uskonnot. Kuulan mielestä merkkejä Jumalan olemassaolosta on kaikkialla. Joitakin nimetäkseen hän nimeää rukousvastaukset, Jumalan kaipuun ja ikuiset ideat kuten kauneuden idean. Jumalan olemassaolo ei voi tietää, kuten monet maalliset asiat tiedetään. Se ei ole päättelemällä saatua tietoa havainnoista ja faktoista, vaan se on sisäistä tietoa. Aavistamista.

Jumalan merkit ovat aina tässä maailmassa, ihmisten keskellä. Ja myös ilo on merkki Jumalasta. Elävä Jumala pudottelee kristinuskon mukaisia helmiä Kuulan maailmassa. Hän kysyy lukijan puolesta, puhuvatko uskonnot sitten samasta asiasta, ja vastaa: eivät puhu. Erot ja yhtäläisyydet ovat olemassa. Mitä niitä kieltämään. Palikat eivät sovi yhteen.

Mitä tästä seuraa? Uskonnot eivät ole eri teitä samaan päämäärään. Maailmanuskonnot eivät Kuulan mukaan pelasta, vaan ihmisten jumalakykyisyys tekee sen. Luonnon selittämisessä jumalakorttia ei ole tarvittu enää pitkään aikaan. Miksi jumalausko olisi uskottavaa? Tiede ei voi kumota Jumalaa. Se voi vain korjata käsityksiä hänen toiminnastaan luonnossa. Näin vastaisi - ja vastaa - teologi.

Onko uskonto ihmisen tarve? Tiede, kuten uskontotiede, voi antaa selityksiä, samoin kuin psykologia. Yleensä se vain kuvailee uskonnoksi kutsuttua ilmiötä. Tiede siis kuvailee asioiden ja ilmiöiden inhimillistä ulottuvuutta, koska se on sen tehtävä. Tieteellinen tutkimus pyrkii maksimaaliseen tarkkuuteen, varmuuteen ja perusteltavuuteen.

Se vaatii evidenssiä, todistusaineistoa, joka on julkista ja toistettavissa olevaa. Usko sen sijaan on suurta epävarmuutta. Kyseessä ovat vain likiarvot, oletukset ja suuntaviitat sekä merkit ja tulkinnat. Jumala on arvoitus. Uskonto ja tiede puhuvat omasta tutkimuskohteestaan eri hengessä.

Uskonnot ovat Kuulan mielestä monimutkaisempia ilmiöitä kuin vain mielen mekanismeja, on kyse sitten yksilön mielestä tai ihmisten yhteisestä asiasta. Voisiko ihmisluonto itsessään osoittaa Jumalaa kohti? Jospa Jumala sittenkin on... Kaikki alkaa vähäisestä näytöstä, koska kristinuskon Jumala on salattu Jumala. Uskosta seuraa (sisäinen) tieto.

Kristinuskoa on kuitenkin helppo kritisoida ja vastustaa tekemällä siitä historiallis-teologinen karikatyyri: oli ne ristiretketkin. Usko on tyhmää ja lapsellista sekä keskenkasvuista. Se on huijausta. Silloin ei Kuulan mukaan ole kuitenkaan osoitettu mitään, on vain haukuttu. Kristinuskon tehtävä on selittää ja opettaa sekä valaista.

Kristityt ovat siis Jeesuksen seuraajia. Jeesuksesta kerrotaan Uudessa testamentissa. Kaikki Raamatussa (mukaan lukien Vanha testamentti) ei ole esimerkillistä. On helpompaa takertua hiusten tai parran käsittelyyn liittyviin ohjeistuksiin kuin saada isompaa tarttumapintaa ydinasiasta.

Kirjoituksista kuten evankeliumeista tuli osa suullista uskontraditiota: tulkintaperinnettä. Raamattu antaa Kuulan mukaan palapelin palat, mutta kokonaiskuva napsauttaa ne yhteen.

Jumala on yksi olemus mutta kolme persoonaa (kolminaisuusoppi). Isä ja poika eivät ole sukupuolisia olentoja. Tuolla puolen ei ole olemassa feminiinistä vastakohtaa, ei myöskään maskuliinista. Jumala ei siis ole mies eikä nainen. Jumala on henki, kuten todistaa Johannes (4:24), eikä henki ole sukupuolinen olento.

Ihminen on aina yksilö, henkenäkin. Sekä mies että nainen luotiin Jumalan kuvaksi, opettaa Raamattu. Ihminen on syntynyt Jumalasta. Ja me synnymme äidistä, Kuula muistuttaa. Eli vertaus tehdään naiseen. Jumala on aineeton henki, niin Raamattu opettaa. Kuulaa lukiessa usko kirkastuu.

Jumala on salattu mutta ei salainen. Ovi on kristinuskossa aina auki. Tie on jo tiedossa. Se on Jeesus Kristus. Salaisuus on paljastunut: Jumalan Poika on ihmiseksi tullut Jumala. Kuninkaita kutsuttiin Jumalan pojiksi, hehän edustivat Jumalaa maan päällä.

Kristinuskon mukaan Jumala itse on osallistunut tämän maailman kärsimykseen. Se on myös uskon salaisuus. Vaikka Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki, niin Hän on silti yksi kokonaisuus. Eihän ihmistäkään pidetä osinaan eli ruumiina, sieluna ja henkenä. Jos Jumalaa on vaikea lähestyä, eikä jaksa rukoilla, voi tehdä ristinmerkin. Ruumiillisuus kuuluu kristinuskoon.

Kristinusko käydään läpi alusta loppuun teoksessa Uskon iloon. Kuula esimerkiksi kertoo, että Raamatussa mainitaan nimeltä viisi enkeliä: Gabriel, Mikael ja Abaddon sekä Rafael ja eräs langennut enkeli: Saatana (eli Vastustaja). Hän muistuttaa enkelihengellisyyden keskellä, etteivät Taivaan voimat ole koskaan yksityisyrittäjiä. Eivät edes langenneet enkelit. Se on viittaus siihen, että kristinusko on aina sekä yksilön oma asia että yhteisön yhteinen asia. Siinä uskotaan samalla tavalla ainakin Kristuksesta.

Jeesus on historiallinen henkilö nykytiedon mukaan. Hänet voidaan kristinuskon mukaan kohdata kuten alkukirkossa, siis hengellisesti, toisin kuin satuolennot kuten Joulupukki. Jokainen voi valita, uskooko satuun vai historiaan ihmisten omine kokemuksineen, uskooko Taivaan merkkeihin vain mykkään luonnonhistoriaan.

Kuulan kirja on läpikotaisin kristillinen. Se on apologia, kristinuskon puolustus- ja selitysteos. Se puhaltaa hengen kuolleeseen kirjaimeen. Se järkeistää mutta ajattelee sydämellä. Se ravistelee ja rauhoittelee.

Sama Kristus on kaikissa seurakunnissa, kirkkokunnissa. Jumalan johdatus toimii myös omassa elämässä. Se tapahtuu usein salatulla tavalla. Ihminen ei ehkä kestäisi Jumalaa, joka näyttäytyisi suoraan. Menisikö hän mielenhäiriöön?

Jumalan profetia, lupaus, on iankaikkinen elämä. Se toteutuu kristinuskon mukaan Jeesuksessa Kristuksessa. Kristuksen kanssa ja yhteydessä eläen ja kulkien sekä tässä että tulevassa elämässä. Viimeinen tuomio ei ole vielä tapahtunut. Jumalalle kaikki on mahdollista. Kadotuksen ikuisuus on kysymysmerkki, ja jokaisen valinta tavata Jumala tai olla Häntä tapaamatta on sekin oma.

Tekisi mieli muistuttaa Pascalin vedonlyönnistä tai vaa'asta. Punnitsemisessa kannattaa olla tarkkana. Punnitseeko Taivaan ja Helvetin välillä? Eikö Jumala näkisi tällaisen laskelmoinnin läpi kaikkitietävänä? Eikö olisi yksinkertaisinta vain uskoa?

Loppupäässä teostaan Uskon iloon Kari Kuula toteaa, että edesmenneet rukoilevat puolestamme, ja me teemme saman heille. Tätä uskoa hän julisti myös mummini hautajaisissa. Se on kaunis ja lohduttava sekä kannatteleva ajatus. Välitilassa oleminen on tietoisuutta siitä, että rakkaat tulevat Taivaan iloon, kun heidän aikansa koittaa, vaikka heitä ei voikaan nähdä.

Kari, kysyit jokin aika sitten esikuvastani, eikä teologille oikein tule mieleen muuta kuin Jeesus. Kertooko se siitä, että häntä on sitten seurattava? Miksi katsella sivulle, kuten uskontotieteilijä usein tulee tehneeksi? Sivulle katsominen on ihmisestä selvää ottamista. Miten ihminen on historian saatossa etsinyt? Mitä hän on katsonut löytäneensä? Miksi maailmassa on niin paljon uskontoja? Miksi jumala näyttäytyy niin monin kasvoin?

Se ei tarkoita sitä, etteikö saisi uskoa iloon tai Jeesukseen. Kiitos hyvistä kohtaamisista uskon äärellä. On niin mukavaa ihmetellä yhdessä.

Kirjoittanut: Tea Holm

Kirjailijanblogi.net

Uskon iloon on tilattavissa Adlibriksesta.

Sähkön hinta pilvissä? Vertaile sähkön hintaa tästä linkistä.