Ettei kukaan eksyisi (kirja-arvio)

Ettei kukaan eksyisi on pastori Martti Ahvenaisen teos valheen voimasta

Heti alkuunsa täytyy todeta, että kyseessä on kristillinen kirja. Sen on kirjoittanut raamatunopettaja Martti Ahvenainen, joka on pitkän linjan sananjulistaja helluntailiikkeestä. Raamatunopetusta Ahvenainen on tehnyt puoli vuosisataa.

Syy, miksi luin kirjan, oli se, että kerään jatkuvasti tietoa eri uskonnoista, katsomuksista, henkisyydestä, mutta myös kristinuskosta. Teologina minua kiinnosti kirjan koko sisältö. Omasta taustastani voisin mainita myös sen, että olen opettanut islamin kurssin (LOPS:in mukaisen) lukiossa. Olen lisäksi opettanut islamia ala- ja yläasteella sekä evankelisluterilaista uskontoa yläasteella ja lukiossa.

Tältä pohjalta kirjoitan tämän kirja-arvion. Lainaukset kirjasta eivät ole omia mielipiteitäni. Muita uskontoja valheeksi nimittävä teos saattaa silti olla ongelmallinen uskonnon- ja omantunnon sekä sananvapauden kannalta.

Plussat ja miinukset

Kirja Ettei kukaan eksyisi (2022) on kirjoitettu aidosta huolesta. Se selittää, miksi tietyt uskonnot tai uskontojen suuntaukset tai elämänkatsomukset eivät ole kristillisiä. Esimerkiksi Jehovan todistajien ja mormonien oppeja ei pidetä kristillisinä, koska ne eivät opeta kolminaisuusoppia. Opin mukaan on yhtä aikaa yksi Jumala, mutta kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Sama näkemys on muistaakseni yläasteen (8. luokan) oppikirjassa.


Myöskään kristillistä näissä liikkeissä ei ole se, että jokin toinen teksti tai traditio asetetaan Raamatun rinnalle tai yläpuolelle. Samanlainen kritiikki ei-kristillisyydestä voidaan helposti ymmärtää islamin ja vaikkapa uushenkisten käytäntöjen kohdalla. Muut uskonnot kuin kristinusko eivät ole kristillisiä, mikä on tietysti loogista. Ahvenaisen kritiikki koskien islamia kohdistuukin siihen, miten islam tulkitsee kristinuskon sisältöjä kuten Jeesuksen ristinkuolemaa, jonka se kieltää.

Ahvenaisen mukaan Allah (arab. Jumala) ei ole sama kuin kristinuskon Jumala. Hän kertoo, että muslimit eivät ole hyväksyneet YK:n ihmisoikeusjulistusta. Lähde olisi paikallaan, koska maailmassa on 1,6 miljardia muslimia. Samaan aikaan sivalluksen saa katolinen kirkko. Roomalaiskatolisen kirkon paavinvalta, aneet ja pyrkimys tehdä politiikkaa eivät ole kristillisiä.

Inkvisitio ei sekään kestä päivänvaloa. Lutheria jonkin verran tutkineena voisin kuitenkin mainita, että Luther-tutkimuksen mukaan uskonpuhdistaja Martti Luther kannatti noitien polttamista roviolla, koska noidat tekivät työtä Paholaisen kanssa. Jokaisen uskonnon historiasta ja sen esitaistelijoista löytyvät plussat ja miinukset. Siksi en lähtisi nostamaan yhtä uskontoa toisen ylitse ja sanomaan, että muut ovat valhetta.

Mutta mielestäni Ahvenaisen kirjan ansio on erityisesti se, että hän kertoo selväsanaisesti, mitä kristinusko on ja mitä se ei ole. Mikä on kristinuskon mukaista, mikä taas ei. Kaikki ilmiöt eivät nimittäin ole kristillisiä.

Aikalaiskritiikki


Kirja Ettei kukaan eksyisi on aikalaiskritiikkiä ja kertoo jotakin oleellista omasta ajastamme. Ihmisten sisäisen tyhjyys ja elämän tarkoituksettomuus ajavat etsimään henkisyyttä. Sopii toki ihmetellä, miksi kirkon sisällä on ei-kristillistä toimintaa, kuten joogaa, joka pohjaa hindulaisen filosofian mukaiseen jumalten palvontaan. On huomautettava, että on eri asia pitää joogaa liikuntamuotona kuin jumalanpalvelusmenona.

Kristinusko on uskoa Jeesukseen Kristukseen ja on selvä, että kaikki uskonnot ja ihmiset, jotka eivät sisällytä ajatus- ja oppijärjestelmäänsä Kristusta ja Kristuksen jumaluutta, ovat "antikristillisiä". Antikristillinen-sanalla on kielteinen sävy, joten on mielestäni parempi puhua ei-kristillisestä. Silloin tehdään vain määrittely sen suhteen, mikä on kristillistä ja mikä ei sitä ole, arvottamatta.

Ahvenaisen kirjan ajankuvaa on sekin, että hän kertoo, kuinka monissa päiväkodeissa opetetaan jo, että sukupuoli ei ole synnynnäinen vaan sen voi valita mielensä mukaan. Samoin on koululaitoksessamme. Tämä on asia, joka herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan. Raamatun mukaan jokaisella on sama ihmisarvo, mutta se ei tarkoita silti sukupuolineutraaliutta.

Ahvenainen toteaa: "Siitä huolimatta, että uskova kunnioittaa jokaista ihmistä, hän ei voi eikä hänen myöskään pitäisi joutua vastoin omaatuntoaan jakamaan itselleen vierasta moraalikäsitystä tai toimimaan sen pohjalta." Nykykirkon haasteena Suomessa onkin se, miten maallinen laki ja kirkkolaki (tai kirkon teologia) korreloivat ja suhtautuvat toisiinsa. 

Elämme aikaa, jona ihmisoikeudet menevät uskontojen edelle, mutta ihmisoikeuksien määritteleminen perustuu myös arvomaailmaan. Asia on haastava. Viime aikojen mediamyllytys erään kristillisdemokraattisen poliitikon ympärillä on saanut meidät kysymään, mitä Raamatun nimissä voi tai saa sanoa. Kysymys on relevantti, koska se sivuaa paitsi uskonnonvapautta myös sananvapautta.

Lopuksi

Kristillistä joogaa ei Ahvenaisen mukaan ole olemassa. Islamia hän ruotii myös kovin sanoin. Islamia hän pitää kristittyjen kannalta ongelmallisena. Voisiko muutoin edes olla, mikäli kaksi uskontoa asetetaan vastakkain? Maahanmuuton myötä islamin vaikutus kasvaa, myös Suomessa. On minun mielestäni kuitenkin väärin sanoa, että islam itsessään olisi ongelma.

Evankeliumin valo loistaa kirkkaana, eikä se himmene siitä, että joku uskoo toisin. Ymmärrän kuitenkin kirjoittajan huolen. Uskontojen on lopulta palveltava rauhan sanomaa, mutta myös kristityissä maissa soditaan parhaillaan ja tehdään terroritekoja, jotka aina yhdistävät politiikan ja uskonnon.

Teologina ymmärrän kirjan Ettei kukaan eksyisi kritiikin kärjen ja tarkoituksen. Uskontotieteilijänä en voi kuitenkaan arvottaa yhtäkään uskontoa toisen ylitse. Olen yhtä mieltä Martti Ahvenaisen kanssa siitä, että uskonnon tulisi tuoda valoa maailmaan, ei lisätä sen pimeyttä.

Joka ikisen uskonnon historiassa on väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta, mutta ihmisen mentaalinen kehitys on mahdollistanut nähdä näiden ylitse yhteiseen veljeyteen, jota esimerkiksi teosofia on aina edustanut. Mikään katsomus ei ole läpeensä paha. Se ei ehkä ole hyvä eli sopiva siinä mielessä, että se on jotakin muuta kuin mitä Kristus ihmiskunnalle opetti.

»Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.» (Joh. 8:7) 

Jeesuksen sanat puhuttelevat tänäkin päivänä. On hyvä voida kritisoida koko tämän maailmanmenon epäkohtia. Arvomaailmat ovat kuolleet. Kuluttaminen ja shoppailu ovat omaksumiamme käytäntöjä. Arvomaailmamme on kulutuskulttuurissa ja nopeissa nautinnoissa: elämyksissä. Se ei taida olla kestävää. Luonnon tuhoutuminen ei kestä päivänvaloa. Nopea kulutuskulttuuri syö meidät elävältä. Maailma on vinossa. Uhkakuvien sijasta voisi etsiä ja löytää yhteistä toivoa ja valoa.

Kiitos Martti Ahvenainen, että erottelit jyviä akanoista. Tarkoitan tällä sitä, että lausuit ääneen monia sellaisia asioita, joita "ei saisi sanoa ääneen", enkä siksi toista niitä tässä. Julkinen kritiikki on reilua kritiikkiä, koska se ei tapahdu kenenkään selän takana. Mutta olisin silti jättänyt pois näinkin voimakkaan vastakkainasettelun ja valheeksi nimittämisen, vaikka se teologisesti katsottuna niin voisi ollakin. Suosittelen kirjaa kaikille new agen ja kristinuskon välisestä suhteesta sekä kristinuskon ja islamin teologioista kiinnostuneille lukijoille. - Tea Holm, FT, TM, uskonnon aineenopettaja

Tilaa oma kirjasi lukuun Adlibriksesta.